Erilaisuuden rikkaus - pieniä askelia kohti toistemme ymmärtämistä
Oletko joskus istunut kokouksessa tai palaverissa ja kuunnellut toisen puhetta ajatellen: "mistä hän oikein puhuu?" tai "miten hän noin voi ajatella" tai "nyt tää keskustelu eksyy sivupoluille"?
Minä ainakin nostan käteni pystyyn, noin olen joskus saattanut ajatella, kun toisen tapa ilmaista asia on ollut hyvin omastani poikkeava. Ajatukseni kaveriksi on saattanut kiireen vilkkaa livahtaa myös tunne: ärtymys, hämmennys, hämmästys tai jopa suuttumus. Sitä on saattanut seurata kiire tuoda omaa näkemystään ja ajatustaan yhä kiivaammin esiin.
Olen lukenut viime päivinä William Isaacsin kirjaa "Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito", joka käsittelee dialogitaitojen kehittämistä ja avaa näkökulmia erilaisuutemme rikkauden ymmärtämiseen. Tämä blogitekstini on syntynyt oivalluksista kirjaa lukiessani. Kirja sai minut pohtimaan sitä, miten moni työelämän ristiriita tai vuorovaikutushaaste saa uuden sävyn kun niitä tarkastelee erilaisuuden rikkauden näkökulmasta. Erilaisuutta voidaan tarkastella hyvin monella tavalla, ja tämän tekstin näkökulma on vain yksi niistä.
Arkipuheessa saatamme puhua erilaisuudesta vaikkapa horoskooppinäkökulmasta: "hän on kyllä tyypillinen härkä!" tai "kaksoset - niistä ei ota kukaan selvää!" Temperamentteja on kuvattu kirjallisuudessa muun muassa värien avulla ja saatammekin sanoa: "minä olen tällainen punainen, ja siksi näin tulinen!" Tällä saatamme perustella suhteettoman suurta kiukunpurkaustamme ja ehkäpä oikeuttaakin sellaisen itsellemme. Mahdammeko tehdä liiankin herkästi "tyypittelyjä" toisistamme, itsestämmekin? Tuoko "värierottelu" meille ymmärrystä vai kenties jopa lisää laihoihin tai yksiulotteisiin perusteluihin pohjautuvia oletuksia kanssaihmisistä?
Sydämen, merkityksen ja toiminnan kielet
Kielen avulla luomme todellisuutta. Kieli, tapa puhua tuo paitsi samankaltaisuuden kokemuksia myös erilaisuuden tunnetta välillemme. Kielen avulla nostamme itsellemme tärkeitä asioita, näkökulmia ja arvoja esiin. Kokousten tai palaverien keskusteluissa ja kommenteissa puhutaan ja kuullaan ainakin kolmea erilaista kieltä.
Tunteen ja sydämen kieltä käyttävän henkilön puheessa nousee esiin ihmisten väliset suhteet, ihmiset ja tunteet. Merkityksen kielellä puhuva henkilö pohtii syvempiä seuraamuksia. Hänelle ovat tärkeitä taustalla olevat arvot, teoriat, ideat, filosofiat ja periaatteet. Häntä kiinnostaa syvyys ja hän peilaa käsiteltävää asiaa historian kautta nykypäivään ja siitä tulevaisuuteen. Toiminnan ja vallan kieltä puhuvan kieli on tekojen, muutoksen ja vastuun kieltä - tuumasta toimeen!
Onko niin, että yksin nämä kolme erilaista kieltä voivat tuoda meihin alussa kuvatun kaltaisia ajatuksia ja tunteita kanssaihmisistä? Voimmeko päästä lähemmäs toistemme ymmärtämistä jos yritämme tavoittaa toisen ajatusmaailmaa ja hänen kieltään kuuntelemaan vastapuolta herkemmällä korvalla ja pyrkimään ymmärtää häntä sen kautta?
Pieniä askelia toistemme ymmärtämiseen
Keskustelutilanteen umpikujassa voimmekin kysyä itseltämme:
Mitä tunteet ja ihmiset merkitsevät minulle ja mitä ne merkitsevät hänelle?
Suhtaudunko asioiden merkitykseen ja syyn ja seurauksen pohtimiseen avoimesti? Entä toinen osapuoli?
Miten minun toimintatapani ja näkemykseni tekojen ja toiminnan suunnasta sopii yhteen hänen toimintatapansa ja näkemyksensä kanssa?
Onko sitten joku edellä kuvatuista kolmesta kielestä toistaan parempi? Sujuisiko vuorovaikutus ja yhteistyö hyvin jos kaikki kokoukseen osallistujat puhuisivat samaa kieltä, vaikkapa sydämen kieltä? Jos ryhmä on täynnä toiminnan henkilöitä, saattaa syyn ja seurauksen pohdinta jäädä vähemmälle ja johtaa ehkä epäviisaaseen hätäilyyn. Ihmisetkin saattavat unohtua, se miten he saattavat tuntea ja ajatella jos toimimme tai päätämme näin tai noin. Olisiko sitä viisasta hiukan ensin pohtia, ettei mennä pöpelikköön? Mitä sitten jos pohtimisesta ei tahdo tulla loppua? Merkityksen syvyyteen eksyneillä taas saattaa idea jäädä vaille konkretiaa, muuttumista toiminnaksi ja teoiksi.
Jos tämä rikkaus ymmärretään ja herkistymme toistemme kielille ja tavalle ilmaista niitä, mitä siitä voisi seurata? Sen sijaan, että tuomitsemme ne mielessämme "ei-itsellemme-sopiviksi" ja omaamme jollain tavalla huonommiksi, kommenteiksi, joita vastaan meillä on kiire argumentoida saattaa kokoukseen koolle tullut joukko kuulostaakin ihan erilaiselta uusin korvin kuunnellen.
Ehkäpä näkökulmamme saattaa laajentua ja näemme pilkahduksen erilaisuuden voimasta ja rikkaudesta. Ja kuka ties, ratkaisuihin saattaa tulla pelkän tehokkuuden ja nopeuden sijaan myös viisautta, jossa merkitys ja ihmisiin ulottuvat vaikutukset huomioidaan? Se ei kuulosta kovinkaan huonolta tavoitteelta.
Ajattelin mennä seuraavaan vuorovaikutustilanteeseen uusin korvin. Lähdetkö haasteeseen mukaan?
Katja Tuulari
Avainsanat: vuorovaikutus, erilaisuus, työyhteisö, kokous, palaveri, tapa puhua, dialogisuus, dialogi, kuunteleminen, ymmärrys, moniulotteisuus, työnohjaus, kieli, työelämätaidot, kohti parempaa työelämää
Blogitekstin inspiraation lähteenä: W. Isaacs: Dialogi ja yhdessä ajattelemisen taito. Uraauurtava lähestyminen liike-elämän viestintään. Kauppakaari 2001. ja siellä kuvattu J. R. Kantorin ajatus kolmesta kielestä.
Tämän blogin kirjoittajalle työelämän hyvinvointi on sydämen asia.
Haluatko jutella lisää? Ota yhteyttä, täällä olen, Sinua ja työyhteisöäsi varten!